Olen v. 1975 syntynyt ratsastuksenohjaaja, monipuolinen eläinammattilainen, heinänviljelijä ja perheenäiti. Olen kasvanut eläinten ympäröimänä ja työskennellyt niiden parissa koko työikäni. Hevosalalla työtä on riittänyt niin yrittäjänä, opettajana, kuin asiantuntijatehtävissäkin. Tällä hetkellä työskentelen hoitolatyön lisäksi ratsastusterapia-avustajana muutamia tunteja viikossa. Pieneläinten parissa työkokemusta on karttunut hoitolatyön lisäksi myös klinikkaeläinhoitajana.
Olin nuorena innostunut näyttely- ja tokoharrastaja perheemme omistamien kultaisten noutajien kanssa. Myöhemmin omiksi roduiksi valikoituivat leonbergit ja saksanpaimenkoirat, sekä niiden jälkeen täysin sydämeni sulattaneet jackrussellinterrierit.
Perheeseemme kuuluvat mieheni lisäksi kaksi jo aikuisuuden kynnykselle ehtinyttä lasta, sekä kaksi russelityttöä, pari suomenhevosta, lampaita, kanoja ja kissa.
Lemmikkihoitolatoiminta jatkuu perheessämme jo toisessa polvessa, sillä myös
leonberginkoirien kasvattajana tunnettu äitini Päivi Aukia toimi hoitolayrittäjänä lähes
30 vuoden ajan ennen siirtymistään eläkkeelle v. 2013. Jatkoin toimintaa omalla
toiminimelläni neljän vuoden ajan, kunnes äkillinen ja vakava sairastuminen pakotti
keskeyttämään yritystoiminnan muutaman kuukauden ajaksi syyskesällä 2017.
Toivuttuani kahdesta isosta leikkauksesta ja henkeä uhanneesta sairaudesta, aloitin
Seinäjoen ja Isonkyrön löytöeläinten vastaanoton alkuvuodesta 2018. Löytöeläimille
suunnitellut uudet tilat remontoitiin kotipihamme vanhaan tallirakennukseen ja
homma lähti käyntiin lievästi sanottuna suurella volyymilla.
Toimenkuvaan kuului löytöeläinten lisäksi viranomasten haltuunottamien eläinten
väliaikainen hoito. Vuosittain hoidetut sadat löytö- ja populaatiokissat, lukemattomat
koiratapaukset, sekä eksoottisemmatkin lemmikit opettivat paljon uutta. Eläinten
uudelleensijoittaminen vaati paljon verkostoitumista ja aika nopeasti löysinkin
luotettavia yhteistyökumppaneita sekä omasta pitäjästä, että kauempaakin.
Työ oli fyysisesti kevyempää kuin jatkuva hoitokoirien lenkittäminen, mutta eturivin
eläisuojelutyön ja jatkuvan päivystämisen karu arki sai minut kaipaamaan vanhoja
hyviä aikoja tuttuine asiakkaineen.
Oma terveyteni oli palautunut paremmaksi kuin koskaan, joten lähes viiden
löytöeläinten täyttämän vuoden jälkeen oli aika suunnata kohti toisenlaisia tuulia.
Olin jo jonkin aikaa esitellyt virkaeläinlääkäreille ideaa kaupungin omasta
löytöeläinhoitolasta, joka toimisi samassa rakennuksessa kuin
ympäristöterveydenhuollon toimitilat. Idea saikin tuulta alleen ja Seinäjoen
löytöeläinpalvelun ovet aukesivat ensimmäisen kerran syksyllä -22. Isonkyrön
(nykyään harvalukuiset) löytöeläimet hoidetaan vielä toistaiseksi meillä Koiramäen
Majatalossa, mutta vapautuminen Seinäjoen löytöeläinnakista mahdollisti
hoitolatilojen muutostyöt ja kahden uuden koirapaikan rakentamisen. Myös oma,
hiekkapohjainen lenkkeilybaana valmistui alkukesällä.
Aloittelemme nyt siis hoitolatoimintaa viidellä koirapaikalla. Jos kaikki sujuu
suunnitellusti, niin saamme kesällä -23 valmiiksi myös muutaman paikan
hoitokissoille, sekä sosiaali/toimistotilan, joka palvelee tulevaisuudessa myös tilalla
vierailevia Green care -asiakkaita.
Koiramäen Majatalon vanhat vakiasiakkaat minut jo tuntevatkin. Haluan aina hoitaa jokaisen hoitooni uskotun lemmikin niin hyvin ja huolellisesti kuin mahdollista. Minulla on myös pitkän kokemuksen mukanaan tuomaa varmuutta ja kärsivällisyyttä kaikenkarvaisten eläinten käsittelyssä.
webdesign © Valokuvaus Tuulia N 2014 - www.tuulian.net